|
|
Hoitopäiväkirja
Tähän hoitopäiväkirjaan kirjoitetaan shetlanninponitamma Usvan Tuutikin eli Tuutikin arjesta.
| Nimi: Wilma (omistaja) |
19.12.2015 16:51 |
Seisoin Korpilammen pihalla odotellen hevostraileria saapuvaksi. Olin ostanut melkein kuin vahingossa uuden ponin, pienen shettistamma Tuutikin. Olin ajatellut, että kaikista pienikokoisimmat voisivat ratsastaa sillä, itse vaikka ajaisin tai ohjasajaisin poniani. Tähyilin hiekkatielle hyvän aikaa, kunnes kuulin lähestyvän auton hurinaa ja näin auton kaartavan pihaan hilaten perässään kolhuista traileria. Autosta hyppäsi ulos nuori tyttö äitinsä kanssa. Menin kättelemään tytön äitiä ja toivotin heidät tervetulleiksi Korpilampeen. Yhteistuumin avasimme trailerin lastaussillan ja tyttö kipaisi edessä olevasta pienestä ovesta Tuutikin luokse. Pian pieni poni peruutti lastaussiltaa alas. Annoin tytön taluttaa ponia pihalla, jotta se vetristyisi. Sillä aikaa keskustelimme tytön äidin kanssa Tuutikista. Pian veimme ponin yhdessä talliin.
Tyttö kipaisi autolla ja palatessaan hänellä oli mukana kaksi muovilaatikkoa. Hän haki autosta vielä satulan ja ojensi niitä minua kohti. "Nää on sulle, Tuutikin varusteita. Ei ne kuitenkaan mahdu mun tulevalle ponille, joten sä saat ne", tyttö sanoi. Huomasin tytön silmien kiiltävän ja alahuulen väpättävän. Halasin tyttöä lohduttaakseni häntä. Oli varmasti vaikeaa luopua rakkaasta ponistaan.
Pian tyttö äiteineen lähti, joten menin ikuisena varusteintoilijana penkomaan muovilaatikoita, jotka olin tytöltä saanut. Yhdessä oli loimia, syötävänsuloinen pinkki fleeceloimi, pinkki kuorisadeloimi ja itsetehty vaaleanpunainen ratsastusloimi, jossa oli molemmilla puolilla kaksi suurta heijastinkankaista sydäntä. Toisesta laatikosta paljastui mustat suitset, häntäremmi vaaleanpunaisilla pehmusteilla, vaaleanpunaiset pintelit, harjakassi sisältöineen ja lukuisia muita varusteita. Vein laatikot varustehuoneeseen ja tyhjensin ne Allun vanhaan kaappiin, jossa luki nyt Tuutikin nimi. Suitset ripustin suitsikoukkuun ja satulan laitoin satulatelineeseen. Suoristin vaaleanpunaista satulahuopaa ja laitoin satulan päälle satulansuojuksen. Vein laatikot toimistoon, jotta muistaisin keksiä niille paikan. Sitten kipaisin Tuutikkia katsomaan.
Tuutikki rouskutti heinää tyytyväisenä. Nojailin karsinan oveen katsellen pulleaa ponitammaa. Kun naapurikarsinan Condor lähestyi sitä tehdäkseen tuttavuutta, Tuutikki nosti päätään ja kalautti hampaansa yhteen. "Aika kipakka täti!" Ginevra nauroi takanani. Hän asettui viereeni katselemaan uutta asukkia. "Tästä saadaankin sulle uus kilparatsu!" vitsailin ja katsoin Ginevraa ilkikurisesti. "Ei missään nimessä, hyi kauhistus!" Ginevra nauroi, "Ihan suloinen tuo kyllä on, täytyy myöntää. Mun makuun on vaan vähän isommat hevoset, puokit ja sensellaiset." Katselimme Tuutikkia vielä hetken ja lähdimme sitten iltatallia tekemään.
|
|
Virtuaalitalli/A sim-game stable
|
|
|
|